Miksi aloitin tämän blogin

Tämän tekstin kirjoittaminen jännittää enemmän kuin mikään pitkään aikaan.

En ole koskaan ollut hyvä aloittamaan asioita “näkyvästi”. Olen kirjoittanut elämästäni paljon, mutta suurin osa sanoista on jäänyt vihkoihin, tiedostoihin ja sydämeni sisälle. Tänään päätin tehdä jotain toisin. Päätin avata oven ja päästää sanat ulos.

Ehkä sinäkin olet joskus tuntenut sen: että sisällä on tarina, joka haluaisi tulla kerrotuksi, mutta et ole ihan varma kenelle tai miksi.

En aloita tätä blogia siksi, että elämäni olisi ollut erityisen poikkeuksellinen. Aloitan sen siksi, että tiedän, miltä tuntuu ajatella olevansa yksin omien kokemustensa kanssa.

Olen ollut lapsi, joka pelkäsi. Nuori, joka etsi paikkaansa. Äiti, joka rakasti enemmän kuin osasi sanoiksi pukea. Nainen, joka murtui, nousi uudelleen ja opettelee yhä katsomaan itseään lempeydellä.

Matkani ei ole ollut suora. Siihen on mahtunut valoa ja varjoa, menetyksiä ja uusia alkuja, häpeää ja toivoa. Pitkään ajattelin, että vaikeista asioista pitäisi vaieta. Nyt ajattelen toisin. Kun joku uskaltaa kertoa oman tarinansa, toinen ihminen voi löytää siitä palan omaansa.

Tämän blogin nimi voisi yhtä hyvin olla Valoa varjojen läpi, sillä juuri sitä olen elämässäni etsinyt. En täydellisyyttä, vaan valoa. Pientäkin valoa, joka riittää näyttämään seuraavan askeleen.

Haluan kirjoittaa tänne rehellisesti. Arjesta, mielenterveydestä, vanhemmuudesta, työelämästä, ADHD, toipumisesta ja niistä pienistä hetkistä, jotka pitävät ihmisen kiinni elämässä: aamukahvista, hyvänyön halista, ystävän viestistä ja siitä tunteesta, että joku ymmärtää.

Jos olet joskus tuntenut itsesi rikkinäiseksi, väsyneeksi tai eksyneeksi, haluan sanoa sinulle tämän heti ensimmäisessä kirjoituksessa: sinussa ei ole mitään vialla siksi, että olet kokenut vaikeita asioita. Haavat eivät tee ihmisestä arvotonta.

Minä uskon, että jokaisessa ihmisessä on enemmän valoa kuin hän itse näkee. Joskus tarvitaan toinen ihminen muistuttamaan siitä. Ehkä tämä blogi voi olla sellainen muistutus jollekin.

Ja ehkä juuri sinä löysit tänne siksi, että kaipasit sitä muistutusta tänään.

Kiitos, että tulit lukemaan ensimmäiset sanani. Tämä on uuden alun ensimmäinen sivu.

Lämpimästi,

Janica