laulu joka kantoi

Minun elämässäni musiikki on ollut paljon enemmän kuin taustamelua. Se on ollut turvapaikka. Kun maailma ympärillä tuntui liian kovalta, laitoin kuulokkeet korville ja annoin laulun kantaa hetken puolestani. Joskus sanat sanoivat ääneen sen, mitä en itse osannut sanoa. Joskus pelkkä melodia muistutti, että hengitän yhä. Lapsena keräilin Spice Girls -julisteita ja cd-levyjä. Muistan vieläkin sen tunteen, kun “Viva Forever” soi ja sanat tuntuivat samaan aikaan haikeilta ja lohdullisilta. En silloin ymmärtänyt kaikkea, mistä kappale kertoi, mutta ymmärsin tunteen. Jokin siinä laulussa kosketti pientä tyttöä syvältä. Kotona musiikki tuli kahdesta eri maailmasta. Isäni vinyylilevyistä periytyivät rock ja metalli. Muistan levyjen kannet, ne hieman pölyiset pahvit ja sen ritinän, joka kuului ennen kuin musiikki alkoi. Sieltä tulivat säröiset kitarat, raskaat riffit ja tunne siitä, että musiikissa saa olla voimaa ja pimeyttäkin. Myöhemmin löysin niiden kautta esimerkiksi Metallican, Scorpions,...