Miksi aloitin tämän blogin
Tämän tekstin kirjoittaminen jännittää enemmän kuin mikään pitkään aikaan. En ole koskaan ollut hyvä aloittamaan asioita “näkyvästi”. Olen kirjoittanut elämästäni paljon, mutta suurin osa sanoista on jäänyt vihkoihin, tiedostoihin ja sydämeni sisälle. Tänään päätin tehdä jotain toisin. Päätin avata oven ja päästää sanat ulos. Ehkä sinäkin olet joskus tuntenut sen: että sisällä on tarina, joka haluaisi tulla kerrotuksi, mutta et ole ihan varma kenelle tai miksi. En aloita tätä blogia siksi, että elämäni olisi ollut erityisen poikkeuksellinen. Aloitan sen siksi, että tiedän, miltä tuntuu ajatella olevansa yksin omien kokemustensa kanssa. Olen ollut lapsi, joka pelkäsi. Nuori, joka etsi paikkaansa. Äiti, joka rakasti enemmän kuin osasi sanoiksi pukea. Nainen, joka murtui, nousi uudelleen ja opettelee yhä katsomaan itseään lempeydellä. Matkani ei ole ollut suora. Siihen on mahtunut valoa ja varjoa, menetyksiä ja uusia alkuja, häpeää ja toivoa. Pitkään ajattelin, että vaikeista asioista pit...